lauantai 11. marraskuuta 2017

Hossa retki kesällä 2017










Hossa 4.7.2017 Tiistai
Tänään Tiistaina lähdemme Pyhätunturilta Hossan Kansallispuistoon. Sää on Pyhällä lähes helteinen (+22) Tulemme Hossan Lumo leirintäalueelle kahden aikaan iltapäivällä. Majoitumme mökki numero kahdeksaan. Retkikartta: Värikallio kalliomaalaukset
Ensin tavarat autosta mökkiin ja kotvan kuluttua alkaa ruuan valmistus.
Iltapäivän retkeilykohde löytyy Värikalliolta. Hosssan värikalliolla harrastettiin kalliomaalausta 3500-4500 vuotta sitten. Nämä maalaukset löydettiin vasta 1977.
Reitin aloitamme Lihapyörteen parkkipaikalta, suuntana Mieskallionvaara. Alun maisema on tyypillistä Hossan mäntykangas maastoa joka on tässä kohden helppokulkuista. Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Nyt seisomme hienolla näköalapaikalla josta avautuu näkymä Värikallion suuntaan Somerjärvelle. Tästä on kaksisataa metriä matkaa värikallion taukopaikalle jonne on rakennettu
hieno katos tulipaikkoineen. Somerjoen ylittävällä uudella sillalla on mukava kuunnella virtaavan veden ääntä. Tässä näkyy vanhaa uittoperinne jäännettä. Kalliomaalauksille on matkaa enään muutama hassu askel.  Retkikartta: Uiton jäänteitä
Tämä Uusi metallinen ponttoonisilta kyllä kestää isältä pojalle, on meinaan sen verran tukevan näköinen tekele. Kuvaa on monen näköistä kallionpintaan taiteiltu puna ja keltamultamaalilla. 61 erilaista kuviota on
löydettävissä, mutta se vaatisi jo tarkempaa tutkimista ja enemmän aikaa jos nämä kaikki haluaisi löytää. Keli on taas kelvollinen vaeltaa ja retkeillä Suomen kauniissa luonnossa. Olemme reissun puolessa välissä ja lähdemme palaamaan takaisin autolle. Polku
kulkee harjulla Somerjokea seuraillen, joka virtaa laiskan näköisesti kohti Ala-Ölkkyä. Ala-Ölkyn laavulla puskista pölähtää parvi hyttysiä ja mäkäräisiä. Siellä ovat kytänneet
vaeltajia ja nyt luulevat saavansa kunnon veriaterian. On pakko liikahtaa liukkaasti eteenpäin ettei sääsket tule ihan iholle imukärsällänsä kutkuttelemaan. Tästä polku kääntyy Pitkäsuvantoa seuraten kohti Lihapyörrettä.

5.7.2017 Keskiviikko
Tänään sataa vettä! Heräsin ennen kahdeksaa sateen rummuttaessa mökin kattoa. Helteiset kelit ovat toistaiseksi ohi. Täytyy pohtia päivän vaellusretket huolella sateen vuoksi.
Sadetakki ja sateenvarjo ovat tänään kovassa käytössä. Retkikartta: Iikoski
Suuntana Iikosken P-alue. Hossan luontokeskukselta matkaa koskelle reilu kilometri autolla. Sataa ropisee vettä ihan reilusti, mutta sehän ei pahemmin retkeilijää hidasta.
Kaivan sateensuojakseni suuren punavalkoisen sateenvarjon joka antaa hyvän suojan kameralle sadetta vastaan. Ykkös vaeltaja on laittanut vielä sadetakin päällensä ja kannattelee
pienempää sateenvarjoa päänsä päällä. Tänään olen pukenut tuulipuvun housut jalkaani ja paksumpi takki on myös tarpeen, koska keli on hiukan kalsea.
Vallan erinomainen taukopaikka tämä Iikoski. Sateella pystyy tekemään ruuat katetussa keittiössä, jos siihen on tarvetta. Katselemme hetken kosken kuohuja joen ylittävältä sillalta. Aika matalalla vesi virtaa koskessa.
Mahtaakohan tästä päästä kanootilla ilman kiville ajoa?

Lähdemme kiertämään Iikoskenniemeä Torkonluikeaan päin. coretex vaelluskenkä kastuu varpujen osuessa kengän pintaan. Lätäkönsalmella harhailemme väärälle polulle, päätyen niemen nokkaan.
Ihan hieno niemenkärki, joten kyllä joskus kannattaa harhapolkujakin kulkea.
Ei näy muita kulkijoita polulla sadepäivänä. Tämähän kyllä meille sopii vallan mainiosti, koska eipä ole ylimääräistä hälinää ja hulinaa ympärillä.
Torkonluikean nuotiopaikalta ylitämme virran siltaa pitkin ja jatkamme hakoharjua pitkin luontokeskukselle päin. Huosivirran tulipaikalla on sininen teltta pystyssä.
Ylitämme Huosivirran maantiesillan ja suuntaamme kulkumme Huosiharjulle. Näkyy täällä olevan paljon kelopuita ja järvinäkymää molemmin puolin harjua. Taivallamme vielä palan luontopolkua ja kohta olemmekin Iikoskelle
vievällä tiellä.




17:30 olemme taas retkeilemässä iltareissulla. Ajelemme Hossalaislammen P-alueelle ja lähdemme tutustumaan Muikkupurolle. Tänne on tehty kapea tie jota pitkin pystyy kulkemaan
pyörätuolilla. Helppoa tallustaa tasasta siloteltua polkua. Matka taittuu nopsaan Muikkupuron laavulle jossa näkyy olevan nuori pariskunta tulistelemassa. Retkikartta: Muikkupuro laavu
Hienolla paikalla on laavu! Iso-Valkeaisesta virtaa matala mutkitteleva kristallinkirkas mutkitteleva puro kohti Keski-Valkeaisjärveä. Tarkoituksenamme oli kiertää Iso-Valkeainen järvi, mutta järven kiertävä polku on vähän käytetty kostea, korkeiden kanervien reunustama ura, emmekä lähde märin kenkinemme taipaleelle.




6.7.2017 Torstai
Julma Ölkky on suomen suurin kanjonijärvi. Ölökyn Ähkäsy reitti kiertää tämän kolmen kilometrin pituisen järven ympäri. Tämän vuoden puolella on rakennettu riippusilta Ölkyn kanjonin yli.
Riippusilta lyhentää turistien patikointimatkaa ja suurin osa kulkee tämän lyhyemmän reitin kautta. Reittiä on kohennettu pitkospuita lisäämällä ja polkua tasattu soralla. Retkikartta: Julma Ölkky
Vuonna 2013 kävimme viimeksi Ölkyllä yhdistetyllä veneretki ja vaellus reissulla. Veneestä jäimme pois järven päässä ja jatkoimme siitä kävellen takaisin.
Suurin muutos maisemaan on luonnollisesti tuo riippusilta. Ei tuolloin ollut myöskään polkua sorastettu ja tasoiteltu turistin jaloille sopivaksi. Myös suuri muutos on tapahtunut ihmisten määrän räjähdysmäisenä kasvuna
Ölkyn reitillä. Vastaantulijoita on jo ihan ruuhkaksi asti! Jos kaipaa luonnon rauhaa ilman hälinää, niin silloin kannattaa mennä jonnekkin muualle retkeilemään.
Ajamme autolla Ölkyn parkkipaikalle jossa näin aamutuimaan on jo autoja aika paljon. Sää on kolea, harmaan pilvimassan roikkuessa alhaalla. Lämmintä on +7 astetta pilvien pudotellessa tihkuvaa sadetta.
Kierrämme Ölökyn Ähkäsy reitin ja pääsemme kulkemaan heti soralla tasattua polkua joka lähtee kioskin oikealta puolelta.
Muut kulkijat näkyvät menevän toiselta suunnalta, mutta kierrämme polun tähän suuntaan kuten aiemminkin olemme kiertäneet. Polkua on paikoitellen siirretty kulkemaan tasaisemmilta ja helpommilta paikoilta.
Vanha polku oli paljon mielenkiintoisempi ja haastavampi kulkea!
Komeat on maisemat täältä korkealta kallion päältä! Viisikymmentä metriä on kallioseinämällä parhaimmillaan korkeutta, samoin on järvellä syvyyttä. Kaksi miljardia vuotta sitten maa halkesi muodostaen tämän upean kanjonijärven.
Työmiehet uusivat polun kosteimmille paikoille pitkospuita ja näkyvät viettävän kahvipaussia kivillä istuen. Kengät ja varpaat saavat kosteutta ja märkää yllin kyllin märkien varpujen
ohi kävellessä.
Juurakot ja kivet ovat liukkaita ja on oltava tarkkana minne kengänpohjan polulla iskee ettei käy köpelösti ja tuuskahda nenälleen polunvarteen.
Tihkusade haittaa kuvaamista, koska kameran linssi saa vähän väliä sadepisaroita, vaikka yritän suojata kameraa sateenvarjolla. Puolenvälin paikkeilla tulemme riippusillan maisemiin. Aika jyrkkä on laskeutuminen tältä puolelta
riippusillalle. Käymme kyllä sillalla, mutta vasta takaisin tullessa sen toiselta puolelta. Komea on uusi silta Ölkyn yli! Ihmisiä kulkee sillalla ja tulevat tänne päin.
Sillan jälkeen polku hiljenee turisteista, on vain hyttyset ja ajoittainen tihkusade seurana.
Riippusillan tuntumassa on Sitkansola jonka pohjalla virtaa tummavetinen puro keräten vetensä läheisiltä soilta. Täältä ylhäältä on hieno näkymä alas purolle ja sitä tässä hetken katselemme. Ölkyn perän laavulla on porukkaa purkamassa telttaansa ja näyttää olleen aika
kostea yö. Laavun itäreunalla kalliot nousevat pystysuorina korkeuksiin tavoitellen taivasta. Alamme kävellä hieman lahonneita pitkospuita kohti suota, ja  Ölkyn puron ylittävää siltaa, jonka vesi virtaa kaukaa Ölkyn suolta tänne.
Hieno suopätkä kallioseinämien keskellä, vesinorojen tippuessa pitkin kalliota alas suomättäisiin. Suolta kiipeämme jyrkän mutkittelevan vettä valuvan kivikkoisen polun ylös kallion päälle ja jatkamme matkaamme vaativalla polulla.
Tällä puolella kanjonia on muutama näköalapaikka varustettuna katselulavalla. Ölkyn Ärjä näköalapakalla silmä lepää ja mieli rauhoittuu katsellessa alas laakson maisemia.
Kohta on aika kaivaa repusta kaasukeitintä ja pitää pieni hengähdystauko. Korkealla kallioiden päällä syömme, lepäilemme ja tietysti tallennan parhaat maisemat ja näköalat kameran kennolle.
Vasemmalla puolella näkyy Julman Ölkyn uusi riippusilta. Laskeudumme jyrkät ja liukkaat porrasaskelmat, jotka ovat vielä osittain keskentekoiset. Kävelemme sillan toiseen päähän ja sieltä taas takaisin reitille. Turisteja kuljettava
vene saapuu juuri parahiksi sillan alta ja pääsen kuvaamaan videolle veneen kulun. Tästä on enään muutama hassu kilometri matkaa Ölkyn parkkipaikalle. Kengät alkavat olemaaan jo litimärät mutta eipä se pahemmin matkantekoa haittaa.
Polun loppuosuutta on vedetty uudestaan, paikoin helppokulkuisemmalle kohdalle. Kylläpä on parkkipaikka täynnä autoja! Tulee mieleen mukavana muistona turistien vähäinen määrä vuonna 2013, kun kävimme Julmalla Ölkyllä yhdistetyllä vene ja patikkaretkellä.

perjantai 19. toukokuuta 2017

Hossa: Youtube videot

                     Hossan retkeilyalueelta pieni tunnelmallinen videopätkä.

torstai 18. toukokuuta 2017

Puukkojärven/Laukkujärven autiotupa

                                    Puukkojärven autiotupa: Hossan Kansallispuisto
                             Laukkujärvi autiotupa

lauantai 25. helmikuuta 2017


     Suomen suurin ja mahtavin kanjonijärvi Julma Ölkky näkyy edessämme. Korkeat pystysuorat kallioseinämät ulottuvat parhaimmillaan 50:n metrin korkeuteen vedenpinnasta.
2 miljardia vuotta sitten tämä upea 3 km pitkä kanjonijärvi syntyi.
Kapeimmillaan järvi puristuu kymmenen metrin leveyteen. Järven Syvin kohta on 50 metriä.


               

lauantai 24. syyskuuta 2016

Hossan Kansallispuisto/ Retkeilyalue: Maanantai 4.7.2016

Hossa: 4.7.2016 Maanantai


Retkikartta: Pitkä Hoilua Parkkipaikka
Pitkä Hoiluan parkkipaikalla ei ole ainuttakaan autoa parkissa ajellessamme sinne Maanantai aamupäivän raikkaassa kelissä. Lämmintä on +13,5 astetta ja taivas on pilvessä.
Valkeaisenharju-Hoiluansärkkä-Kokalmus laavu-Lipposenniemi-Pitkä hoilua, tässä on tämän päivän reitti.




Heti lähdössä alkaa sataa tihuttaa, mutta se loppuu heti alkuunsa eikä kastele päällysvaatteita. Sateenvarjon joudun kaivamaan siltikin, koska kamerat eivät sadetta kestä, pienen vesipisaran tehdessä kameran linssissä tuhrua.
Hoiluansärkällä on mukava tallustella ja katsella järvimaisemaa särkän molemmin puolin, särkän puristuessa kapeimmalta kohdalta noin 30 metrin levyiseksi. Tästä kapeikosta kanootti/ vene on helppo nykäistä Pitkä-Hoiluan tai Ala-Valkeaisen puolelle, riippuen kummalla järvellä itse on.
Retkikartta: Hoiluansärkkä








Upea paikka ihastella kelopuita, suuria petäjiä ja järvimaisemaa Hoiluansärkällä. Matka jatkuu Kokalmuksen tulipaikalle, joka sijaitsee Kokalmusjärven rannalla. Vielä ei ole tarvetta syödä eväitä, eikä levähtää, odotellaan vielä hetki ja nautiskellaaan maisemista. Hyvä uimapaikka, pitkä hiekkaranta, mutta ei nyt houkuttele, kelin ollessa vajaa 15 astetta plussalla.








Retkikartta: Kokalmus tulipaikka
472 metriä ja näköpiiriin tulee Kokalmuksen porotalli, jossa ei näy ainuttakaan poroa.
Porotalli on porojen parkkipaikka, jos sääsket, paarmat ja helle piinaa. Pimeys ja viileä ilmapiiri ei syöpäläisiä miellytä. Porotalli on matala, hirsistä salvettu rakennus, jossa on poron mentävä aukko rakennuksen päädyssä.







Retkikartta: Kokalmus porotalli
Kohta Porotallin jälkeen, alkaa kovempi sade ja ukkonen jyrähtelee jossain kaukana taustalla.
Sade loppuu melko pian ja sateenvarjon saa taas laittaa hetkeksi pois. Ennen Kokalmuksen laavua on vielä toinenkin porotalli, josta muutama poro säntää karkuun sorkat napsuen, säikähdyttäen ykkösvaeltajan perusteellisesti.









Retkikartta: Porotalli
Kokalmuksen laavulla on tauko paikallaan ukkosen jyrinän saattelemana. Ukonilma on melkein päällä, jyrinän ollessa kova. Sattuipa kovempi sade juuri tauon aikaan sopivasti.
Ilma taas viilentyy sateen aikana ja meinaa vilu tulla puseroon laavulla
istuessa ja eväitä syödessä. Jylinät häipyy johonkin kaukaisuuteen ja sadekin loppuu. Joutsenpariskunta poikineen lipuu Kokalmusjärvellä. Kaivan SonyAX100E 4K videokameran kameralaukusta ja ikuistan joutsenperheen matkaa kohti ulappaa.
Laavulle on taas löytynyt hieno paikka hiekkarannan avautuessa oikealla laidalla.
Retkikartta: Kokalmus laavu


Vaeltajien tankkaus on suoritettu onnistuneesti, jos ei puututa siihen pieneen teepussi seikkaan. Oli ykkösvaeltaja unohtanut teepussin matkasta, joka ei tietenkään koskenut häntä itseään, koska on kahvinjuoja. Noh, mitäpä näistä, teetä saan maistella sitten mökissä.
Reppu on taas laitettava pykälään ja suunnattava vaelluskengät kohti Lipposensalmen laavua. Ennen laavua on vielä Lipposenlampi tulentekopaikka, niemenkärjessä matkan varrella. Maisemia ja luontoa on mukava katsella ja kuunnella, olla rauhassa paikallaan, tarkkailla ympäristöä, pitää aistit valppaina.
Retkikartta: Lipposenlampi tulentekopaikka







Poro toljottaa Lipposensalmen polkusillalla sännäten pakoon meidät nähdessään, vasan jäädessä toiselle puolelle. Ykkösvaeltaja on huolissaan vasan eksymisestä tänne korpeen, mutta eihän metsän eläin kotonaan eksy, mylkytän vastaan.
Hieno silta! kirkas vesi virtaa verkkaiseen tahtiin kapeassa ja matalassa salmessa.
Retkikartta: Lipposensalmi laavu
Lipposensalmen laavun vasemman puoleisen seinän vieressä puupinon päällä on linnulla pesä. Eipä tätä muuten olisi tullut huomioineeksi ellei joku olisi raapustanut päreeseen asiasta tiedotetta ja ripustanut sen päreen laavun seinään kiinni.
Pitkä-Hoilua tulentekopaikka on retkemme seuraava kohde. Nyt kohtaamme muitakin vastaantulijoita kuin nelijalkaisia otuksia. Muutama vaeltaja tulee polulla vastaan hiukan ennen tulipaikkaa. Harvassa on kulkijat Hossan Kansallispuistossa kesällä!
Retkikartta: Pitkä-Hoilua tulentekopaikka





Hieno retkeilypäivä vaihtelevine maisemineen. Pieni sade silloin tällöin ei ollut haitaksi, raikasti vain ilmaa!
Reitti on melko helppokulkuista polkua ja on merkitty selkeästi puihin tehdyillä maalimerkeillä.
Reissulle tuli mittaa 14,5 km ja siihen kului aikaa 4,5 tuntia.


torstai 22. syyskuuta 2016

Hossan Kansallispuisto/ Retkeilyalue: Sunnuntai 3.7.2016

Hossa 3.7.2016 Sunnuntai
Aamu alkaa auringon paisteella, helteisen ilmamassan tulvahdellessa vastaan kurkatessani ulos mökin ovesta.
Ei lämmin luita riko, kuuluu vanha sananparsi. Vaellukseen helteinen keli ei ole paras vaihtoehto. Päivän retki suuntautuu Hossan Lounatkoskelle, jossa on nähtävyytenä vanha mylly.







Myllyssä on aikoinaan myllynkivet pyörineet vastakkain, jauhaen jyviä, pullan ja rukiisen leivän raaka-aineeksi. Uittomiehet ovat tässäkin koskessa tehneet raskaita vuoroja, tukkien sekamelskassa keksiä heilutellen ja ehkäpä lauleskelleet tukkilaislauluja, työn hiljaisemmassa vaiheessa.
Lounatkosken päähaarassa vesi velloo kuohuten, villinä ja vapaana, vaahtopäiden pärskiessä uoman vedenalaisiin kivikoihin. Sivuhaarassa vesi virtaa verkkaiseen tahtiin vedenpinnan ollessa niin matalalla, että uoman toisella laidalla voi astella kivien selkämystä pitkin kuvaamaan tätä sivu-uomaa. Pahimpina kevättulva aikoina sivuhaaran sillan kansi on veden peitossa  ja kumisaappaat on silloin parasta pitää jalassa.
Retkikartta: Hossa Lounatkosken mylly











                                            Veneenkuljetus uraa

Jätämme kosken pauhut taakse, matkamme jatkuessa autolla Lihapyörteen parkkipaikalle.
Retkikartta: Lihapyörre parkkipaikka
Lihapyörre sijaitsee Laukkujärven lähellä, Somerjoen kyljessä. Kohti Laukkusalmea. Leveää hiihtouraa pitkin on helppo kävellä. Toinen reitti kulkee Somerjokea seuraillen, Laukkujärven vieritse kulkien.
Laukunsalmi silta



                                                     Laukunsalmi
                                                Laukunsalmi

Laukkujärven autiotupa näkyy tuolla salmen takana. Kämpässä käymme vierailemassa, kunhan olemme taivaltaneet ensin kierroksemme, palaten takaisin Laukkujärven autiotuvan kautta.
Laukunharjun kautta matka Suottavirralle, Suottaperän kautta kohti Puukkojärven autiotupaa. Saa hetken polkua taas tallata ennenkuin Puukkojärven tupa on näkösällä.
Maisemat ja keli, kumpikin on kohdallaan, eikä hyttysiä ole juurikaan näkyvissä, mitä nyt jokunen paarma pöristelee satunnaisesti, yrittäen iskeä leukansa kulkijan paljaisiin paikkoihin.
Laukunharju
Reilu puoli kilometriä Suottavirran jälkeen pidämme tauon, korkealla harjulla, josta avautuu hieno näkymä Syvä Suottajärvelle, harvahkon mäntymetsän keskeltä.
Retkikartta: Taukopaikka
Kulkusuunnastamme lähestyy mies, taluttaen maastopyörää, polun käydessä hankalaksi ajaa jyrkkyyden ja kivikkoisuuden johdosta. Siinä vaihdetaan kuulumiset puolin ja toisin, miehen jatkaessa matkaansa kohti Luontokeskusta. Harvassa ovat muut kulkijat olleet Hossan tulevassa Kansallispuistossa.
Seuraavaksi tulemme Suottajärven telttailualueelle, jossa riittää hyviä teltanpaikkoja vaikka kuinka paljon. Tästä jatkamme kohti Puukkojärveä.
Retkikartta: Suottajärvi tulipaikka
Puukkojärven autiotupa on pieni, mutta tarkoituksenmukainen väsyneelle retkeilijälle joka kaipaa yösijaa. Tässä ei kauaa viivytä, koska taivas näyttelee sateen merkkejä, tuulen alkaessa voimistua ja sadepisaroiden tunkiessa iholle. Nyt on aika laittaa takkia päälle, ilman viilennettyä hetkessä helteisestä kelistä sadekelin koleuteen.
Vaelluskenkä imee hetkessä kosteutta kanervien ja mustikanvarpujen reunustamalta polulta, kengän ollessa kohta litisevän märkä.
Retkikartta:Puukkojärvi autiotupa

                                                         Puukkojärven autiotupa

Sadekuuro menee ohi nopeasti ja kohta näkyy Laukkujärven autiotupa, jossa ei näy muita retkeilijöitä, jos ei oteta huomioon maastopyöräilijää, joka tulee vastaan autiotuvalle menevässä risteyksessä, suuntanaan Lihapyörteen parkkipaikka.
Nyt alkaa olemaan ilmapiirissä havaittavissa hiukan kiristymisen merkkejä, ykkösvaeltajan tuskaillessa märkien vettä tirskuvien vaelluskenkien kanssa. Kämpältä pikamarssia kohti autoa ja Hossan Lumo leirintäalueelle toipumaan päivän rasituksista.
Retkikartta: Laukkujärvi autiotupa

                                                         Laukkujärvi autiotupa